Kesäiset sudenkuopat

Kesä kimaltelee edessämme kolmen kuukauden mittaisena äärettömyytenä. Ilon kiljahdukset täyttävät katukuvan, ja nostalgiset mainokset pyörivät televisiossa.

Villityksen keskelle kätkeytyvät myös kesäiset pettymykset. Useat nuoret jäävät ilman opiskelupaikkaa ja kesätöitä. Ihmissuhteet saattavat katkeilla. Kesärakkaus jää kokematta, kun tavattoman arktinen lämpötila laskee tunteita miinuksen puolelle. Pettymyksen musta pilvi peittää auringonpaisteen. Elämän järjestämä sudenkuoppa voi iskeä tunteisiin pahemmin riemukkaassa kesäkuussa kuin keskellä synkkää lokakuuta. Murheet ja paha olo on jätetty syksyn ja talven pimeneviin iltoihin.

Elämä ei välitä vuodenajoista, sillä valitettavan usein varkaudet, ihmissuhteiden kivikot ja särkyneet unelmat kukkivat myös kesällä. Pettymyksen alhosta on vaikea nousta. Varsinkin, jos se tulee puun takaa.

Suomen suvesta hurmaantuneena lähdin ystävieni kanssa hakemaan pyörääni Tampereen keskustasta. Kesäinen tiistai-ilta oli poikkeuksellisen aurinkoinen ja mielialani oli loistava. Suorastaan hyppelehdin pyörätelineiden luo. Näky sai ihoni kananlihalle.

Pyörääni ei näkynyt missään. Sekavien ajatusten lomassa tajusin, että joku roisto oli ehtinyt hakea sen ensin. Yleensä varkauden uhriksi joutunut yksilö ajattelee tässä kohtaa roistosta kaikenlaista, mutta minun kokemukseni oli ikään kuin käynti elämän ja kuoleman rajalla: vain taivaallinen valo puuttui.

Vanhat muistot ja koettelemukset virtasivat tajuntani läpi. Jopo oli jo siirtymässä eläkkeelle, mutta pysyi silti aina minulle uskollisena kumppanina. Voi sitä onnea. Kerran vain kehtasi jättää minut maantielle.

Mieleni myllerrystä seurasi lopulta puhdas raivo:

”Kuka kehtasi pölliä joponi?”

Täytyy myöntää, että siinä vaiheessa ”ketutti kuin pientä eläintä”. Pettymys iski vasten kasvoja keskellä lempeää kesäiltaa. Mutisin ystävilleni jotain varkaan rökittämisestä ja taapersin kotiin.

Alakuloon ei kuitenkaan pidä jäädä makaamaan. Oman kokemukseni perusteella voin sanoa, että varastettu pyörä on vielä mahdollista löytää: rosvojen kolttoset olivat tallentuneet valvontanauhalle! Mukavat poliisit lupasivat selvittää asiaa, ja nyt voin vain odottaa.

Vääryyden kohdatessa kannattaa aina ottaa yhteys hyvään ystävään, koska pettymyksen jakaminen toisen kanssa auttaa ja asian pohtiminen yksin lisää vain harmaita hiuksia. Ripaus huumorintajuakin auttaa selviytymisessä kummasti.

Nuori, joka ei päässyt haluamaansa lukioon, löytää varmasti positiivisia asioita muistakin opinahjoista. Ihmissuhteet ovat aina korjattavissa kärsivällisyydellä, ja aurinko tulee takaisin viimeistään heinäkuussa.

Miksi siis murehtia?

Lähtisitkö reissuun vain itsesi kanssa?

Matkustaminen on parasta, mitä tiedän. Minua vaivaa krooninen matkakuume, joka vain pahenee jokaisen reissun myötä. Lapsuuteni matkakokemukset rajoittuivat lähinnä vuosittaisiin kahden viikon pakettimatkoihin etelään. Kun kasvoin vanhemmaksi, käsitykseni matkustamisesta muuttui.…

Yöttömän yön juhlaa!

Olen kuullut puhuttavan, että myös ennen muinoin on vietetty juhannusta. Mitä ihmettä ihmiset tekivät suven suloisimpana juhlana, kun festareita tai kesämökkejä ei tiettävästi ollut keksittykään? Juhannus, lounaissuomalaisittain mettumaari, on yksi…