Olethan jo ottanut päivittäisen selfiesi?

Kesän turistisesonki tuo Euroopan kaupunkeihin mukanaan myös kerjäläiset. Useimmiten heitä tapaa kadulla kaupittelemassa turisteille milloin mitäkin muovikrääsää. Kesällä reissatessani huomasin tämän sesongin hittituotteen olevan selfiekeppi. Kuinkahan moni niistä ryppyisistä kerjäläismummoista on päässyt kokeilemaan kauppaamansa tuotetta tai on edes tietoinen sen käyttötarkoituksesta?

Mutta selfiekepit tekivät kauppansa. Ihmiset kulkivat kepit pystyssä, kuin keskiaikaiset ritarit konsanaan. Selfiekeppi kuului myös lähes poikkeuksetta jokaisen museovierailijan varustukseen. Ennen turistit jonottivat nähtävyyksien luokse niiden historiallisen arvon tai kuuluisuuden takia, mutta nykyään vierailun päätarkoituksena on vain päästä ottamaan yhteisselfie Mona Lisan tai Antiikin Kreikan aikaisen marmoripatsaan kanssa.

Selfiet ovat muuttaneet valokuvan merkitystä. Valokuvat ovat parhaimmillaan muistoja hetkistä, joihin voi palata vielä vuosien jälkeenkin. Mutta missä vaiheessa oman naaman ikuistamisesta joka tilanteessa tuli niin tärkeää? Aikana ennen älypuhelimien kameroita ja digijärkkäreitä kuvat ikuistettiin filmille. Oikeiden kameroiden filmi oli kallista, eikä kertakäyttöiseen kameraan mahtunut kuin parikymmentä otosta. Koska ruutuja oli käytössä rajoitettu määrä, on vaikea kuvitella, että joku olisi tuhlannut niitä pelkästään oman naamansa kuvaamiseen.

Selfiekuvat erilaisine variaatioineen ovat sosiaalisen median synnyttämä ilmiö. Kuka tänä päivänä napsii kuvia enää pelkästään omaksi ilokseen? Selfie napataan hetkessä, joka halutaan jakaa muille. Selfiet ovat myös eräänlaisia olemassaolon todisteita. Selfie päivässä postattuna eri somekanaville kertoo muille siitä, että olet vielä hengissä.

Selfie ei ole sama asia kuin perinteinen muotokuva. Selfie-minän halutaan edustavan jonkinlaista parempaa ihanneversiota itsestä. Tyyppi, joka ei koskaan luonnostaan hymyile, väläyttää puhelimensa etukameralle leveän jenkkihymyn. Filttereillä ja tehosteilla voidaan muokata otosta vielä entistä paremmaksi.

Mielestäni ’meitsie’ ei ole hyvä suomennos selfielle, koska englanninkielisestä termistä on johdettavissa sana selfish, itsekäs, joka kuvastaa termin asiayhteyttä. Oman naaman jatkuva ikuistaminen kertoo jotain itsekkyydestä tai ainakin itsekeskeisyydestä. Selfiet ovat osa aikamme minäminäminä-henkeä, ja selfiekeppi nostaa ihmisten minäkeskeisyyden entistä korkeammalle tasolle.

Yksi selfiekeppitapaus on jäänyt erityisesti mieleeni. Vieraillessani Istanbulissa kävin risteilyllä Bosporinsalmella. Maisemat veneen kannelta mantereen puolelle olivat henkeäsalpaavan lumoavat. Mukana oli eräs nuorempi mieshenkilö, joka maisemakuvauksen sijasta keskittyi koko matkan ajan pelkästään oman naamansa ikuistamiseen. Hän kiersi laivan kantta ympäri selfiekeppinsä kanssa ja pysähtyi poseeraamaan jokaisessa ilmansuunnassa. Tausta vaihtui, mutta selfieilme pysyi samana. Mahtaakohan kaveri muistaa jälkeenpäin itse risteilystä mitään? Mutta ainakin reissusta jäi käteen uusi profiilikuva Facebookiin.

 

Apua sinun avullasi

Mitä sinulle tulee mieleen sanasta ensiapu? Ehkäpä laastarit, kantositeet, hätänumero ja juuri ja juuri mieleen muistuva kylkiasento. Muutamat kykenevät jopa kaivamaan muistinsa hämäristä syvyyksistä mielikuvan koulun hätäisestä ensiapuopetuksesta. Mutta mitä…

Vlogi: Pohdiskellaan tulevaa

https://youtu.be/QBFAtcOa4cY