Ryhtyisinkö opettajaksi?

Hyvä opettaja on ihminen, joka yksinkertaisesti saa kovapäisimmätkin oppijat oppimaan. Hänellä on auktoriteettia, ja hän innostaa aktiivisesti koko luokkaa mukaan opetukseensa. Hän osaa toimia tilanteen mukaan rennosti tai tiukasti. Hän tukee ja kannustaa, selittää asioita ja kuuntelee, kysyy ja vastaa, auttaa ja keskustelee.

Hyvä opettaja on innostunut työstään ja kunnioittaa oppilaita.

On ymmärrettävää, jos kunnioitus ja yhteisymmärrys kaikkoavat hetkeksi, jos nämä ylivilkkaiksi viritetyt, sokerikoomassa tokkuroivat maailmanvalloittajat heittelevät silputtuja pyyhekumeja toistensa päälle.

Mielestäni opettajilta vaaditaan lievästi sanottuna kohtuuttomia. Koulutyöskentely perustuu pitkälti vuorovaikutukseen, ja varsinkin ylemmillä luokilla vastuu työskentelyrauhasta siirtyy ennen kaikkea oppilaille. Jos oppilaat eivät kykene huomioimaan toisia ihmisiä, se on valitettavaa.  Levottomuutta tai työskentelyrauhan puutetta ei pidä jättää sikseen tai lakaista maton alle eikä syitä siihen saa kaataa yksin opettajan niskaan.

Opettajakoulutuksessa kun ei tehtailla tavallisista opiskelijoista yli-ihmisiä.

Opettajana olo on varmasti kovaa työtä. Henkinen ja fyysinen kuormitus on todennäköisesti valtava, sillä jo pelkästään erilaisten ongelmien ratkaiseminen vie paljon aikaa ja energiaa. Ei siis ole ihme, jos nuoret, vastavalmistuneet opettajat hakeutuvat jo muutamien työvuosien jälkeen muille aloille. Opettajan työn rankkuus ei riipu siitä, tekeekö työtään lasten vai nuorten parissa.
Minulle henkilökohtaisesti ajatus suuren lapsilauman keskellä pyörimisestä lähes päivittäin saa kylmät väreet kulkemaan selkääni pitkin. Samoin käy, kun kuvittelen itseni murrosikäisten vitsiniekkojen ja älypäiden terävien sutkautusten mahdolliseksi maalitauluksi.

Asioilla on tietysti aina puolensa, niin myös opettajana ololla. On varmasti hienoa nähdä oppilaiden kehityskaari vuoden aikana, niin ylä- kuin alakoulussa ja miksei myös lukiossa. Henkisen pääoman kasvattaminen ja ihmisyksilön kehittäminen ovat varmasti saavutuksia, joihin opettaja pyrkii vuorovaikutuksessa oppilaan kanssa. Kasvatukseen ja asenteisiin on mahdollista vaikuttaa.
Kun mietin, mikä opettajana olossa voisi kiehtoa, mieleeni tulee muutamia asioita, kuten kanssaihmisen auttaminen, roolimallina oleminen, itsensä toteuttaminen ja mahdollisuus käyttää luovuutta.

Opettajat tekevät kiistatta arvokasta työtä. Veikkaan, että Suomen hyvä koululaitos taitaa olla pitkälti ammattitaitoisten opettajien käsialaa. Eiväthän hyvät tulokset kentällä synny opetusministeriön palavereissa vaan luokkahuoneissa.

Mutta silti. Kaikista hyvistä puolista huolimatta en taida innostua opettajan työstä, ainakaan peruskoulussa. En jaksaisi liki samoja asioita vuodesta toiseen enkä jatkuvaa painetta milloin miltäkin suunnalta. Punnitsisin vain joka päivä, onnistuivatko tunnit tai oliko oppilailla liian tylsää. Tietenkin voisi olla, että vuosien mittaan turtuisin työhöni enkä jaksaisi enää nähdä vaivaa oppituntien mielenkiintoisuuden eteen. Saattaisin kyynistyä ja muuttua jopa ankaraksi. Sellaista tulevaisuutta en tahdo.

Hakekoot kasvatustieteelliseen ne, jotka siihen kykenevät. Minä tyydyn nostamaan hattua.

Iltakirjastotapahtuma

Järjestimme lokakuussa Uuraisilla halloween-iltakirjaston. Ajatus tapahtuman järjestämisestä lähti siitä, että halusimme kerätä rahaa matkakassaamme varten ja siitä, että halusimme lisätä toimintaa Uuraisilla nuorten keskuudessa. Teksti ja kuvat: Uuraisten 4H-yhdistyksen nuorten…

Retki parkouria opettelemaan

Järjestimme 4H Itse tehty -rahalla retken Rovaniemen Rollohalliin, koska nuoret olivat kiinnostuneet parkourista. Teksti ja kuvat: Anni, Nelma, Akseli, Adalmiina, Eetu, Hermanni, Valte, Konsta, Veikko ja Veeti Kuulimme Posion 4H-yhdistyksen…