Sinisissä valoissa

Valo. Valo kutsuu minua, se tuudittaa minua, se tahtoo minut pauloihinsa. Hatara mieleni taistelee, yrittää pysyä loitolla, paeta.
Viidettä kertaa tällä viikolla juoksen pois; juoksen kaiken pahan ja vanhan keskeltä pois. Keittiöveitsi painaa takin taskussa, se tarvitsee minua ja minä tarvitsen sitä. Tuttu puunrunko tulee, juoksen viimeiset askeleet raskaasti hengittäen. Kaadun polvilleni ja työnnän käteni puunkoloon, otan pullosta kiinni ja olen jo toisessa maailmassa.

”Sä tulit lujaa ja hait mut Hämeentieltä sä pidit etupenkin vapaana
työmatkalaiset jäi kuraa väistelemään, kun me jo mentiin kaasu pohjassa”

Herään hikisistä lakanoista, paniikissa, valmiina pakenemaan. Uni tulee joka yö, se tulee varoittamatta, hitaasti, mutta varmasti. Nousen ylös ja puen päälleni, otan loput rahani ja juoksen yön pimeyteen.
Yksinäisyys antaa minulle epävarmuutta, se hataroittaa mieltäni ja lisää epätoivoani. Huudan ääneen, hakkaan päätäni kiviin ja lopulta nukahdan sammaliin.

”ajettiin kehää ja vähän me taputettiin, kun pari maasturia ohitit
Vantaalla satoi, mä aloin jo väsähtämään, silmissä marketit vain vilisi”

Herään auringonnousuun, sammaleet ovat kastelleet minut, ja minulla on huono olo. Nousen ylös ja lähden raahustamaan kohti kotia, vastentahtoisesti, mutta silti. Täällä ovet ovat lukossa, ne eivät salli minun tulla sisään, ne kieltävät ja vihaavat minua. Rojahdan rappukäytävään ja tukahdutan itkunpurkaukset. Mitä pahaa olen tehnyt, miksi juuri minä?

”ja jostain tultiin sen sillan kaiteisiin,
jostain kuultiin kun kaikki särkyi palasiin”

Hautausmaa. Paikka, jota olen aina pelännyt, kunnioittanut, paikka jonne en halua mennä. Kynttilän lohduttava valo ja lakastuneet kukat. Kullatuin kirjaimin kirjoitettu kylmään kiveen sanat, joita en uskalla lukea.

”kun niissä sinisissä valoissa mä katsoin sua, näytit niin kauniilta,
ja niissä sinisissä valoissa et nähnyt mua, sä olit jo muualla”

Kyyneleet, jotka hiljalleen valuvat pitkin poskiani, lämpiminä, kosteina, surullisina. Ne kyyneleet, jotka valuvat kivelle, ne kyyneleet, joiden vuodattamista olen pelännyt.
Se käsi, joka laskeutuu olkapäälleni, se käsi, jota en tunne, mutta siinä on jotain todella rauhoittavaa, rentouttavaa, kotoisaa.
”Moi.”

(Lainaukset Haloo Helsinki: Sinisissä valoissa)

Parasta just nyt

Päivän uutiset eivät ole iloista luettavaa. Maailmassa on tällä hetkellä paljon kurjuutta ja kärsimystä, jolta on mahdotonta ummistaa silmiään. Apua tarvitaan enemmän kuin sitä pystyttäisiin antamaan. Valtion talous on kuralla,…

Vuosi 4H-helpparina

Uudistettu TOP-tehtäväsivusto on ollut avoinna vuoden päivät. Millainen vuosi on ollut 4H-helpparien silmin? Lue lisää...