Yöttömän yön juhlaa!

Olen kuullut puhuttavan, että myös ennen muinoin on vietetty juhannusta. Mitä ihmettä ihmiset tekivät suven suloisimpana juhlana, kun festareita tai kesämökkejä ei tiettävästi ollut keksittykään?

Juhannus, lounaissuomalaisittain mettumaari, on yksi suomalaisten rakastetuimmista juhlapäivistä. Päivä on kirkas ja pitkä, työkiireet eivät paina, saunotaan, grillaillaan, vietetään aikaa läheisten seurassa ja kallistellaan laseja.

Juhannus on vanhastaan kukkien ja vehreiden lehvien juhla. Nykyajan juhannuksessa on edelleenkin jäämiä vanhakantaisista kesän karkeloista, vaikka päivää vietetään myös kristillisen pyhimyksen, Johannes Kastajan syntymäjuhlana.
Totuus on se, että juhlasta nautittiin ulkosalla, koristellulla pihamaalla, juuri kukkaan puhjenneen luonnon keskellä. Juhannus kului erinomaisesti tansseissa ja ennustuksia tehden. Tavat, tottumukset, taiat ja uskomukset ovat värittäneet juhannuksen viettoa ympäri Suomea.

Kesän kukkeutta tupiin, kamareihin ja aittoihin

Kautta maan tavattiin pystyttää koivuja porraspäähän kahta puolta ovea. Tämä traditio lienee edelleen melko yleinen, etenkin Pohjanmaalla. Myös kapeita juhannuskuusia pystytettiin pihojen keskeisimmille paikoille.

Huoneiden lattioille ripoteltiin tuoreita lehtiä esimerkiksi pihlajista ja haavoista. Puhtaille, huolella pestyille lattialankuille saattoi eksyä myös muutama kuusenkerkkä. Kasvit muodostivat lattialle värikkään maton, jonka vahva aromi valtasi koko pirtin. Seinille ripustettiin tuoksuvia pihlajan oksia, tai Pohjois-Suomessa parhaillaan kukkivia tuomen versoja. Myös kieloja pisteltiin seinänrakoihin ympäri tupaa. Ylenmääräinen koristelu ei rajoittunut vain itse taloon ja pihamaalle, vaan saattoipa karjakin saada jos jonkinlaiset seppeleet ja kukkapunokset sarviinsa.

Koristamisella haluttiin korostaa juhannuksen juhlallisuutta, mutta kaiken esteettisyyden takana piili muutakin. Muun muassa ruoveteläisen perimätiedon mukaan ”juhannuksena huoneissa olleilla koreuksilla keinoteltiin karjaonnea”. Juhannuskoristeita pidettiin voimakkaina. Jos esimerkiksi oksia taitteli, tiesi se surua ja murhetta taittajalleen. Koristelun ajankohta oli myös tärkeä. Kasvit kerättiin juhannusaattoiltana ja kaunistustyö suoritettiin vasta seuraavana yönä.

Valkeita valkeina öinä

Yksi merkittävimmistä juhannusaattoillan perinteistä oli kokon, eli juhannusvalkean poltto. Kokon ympärille keräännyttiin laulamaan ja tanssimaan. Kokon tukiriukujen palamisesta katsottiin kylän tyttöjen naimisiinpääsymahdollisuudet. Jos riukuja jäi palamattomina pystyyn, jäi kylään vanhoja piikoja. Kokkoperinne elää, ja juhannuskokot palavat siellä täällä keskikesän juhlan aikaan edelleen. Nykyään kokon polttoa pidetään alkujaan kristillisenä tapana, ei pakanallisena, niin kuin aiemmin on esitetty.

Juhannuksen valkeisiin luetaan myös tietyin ehdoin ja edullisissa olosuhteissa nähtävät liekit, aarnivalkeat, joita uskomusten mukaan haltiat polttelivat poistaessaan raha-aarteistaan hometta ja ruostetta. Aarteen haltuun saaminen oli erittäin vaikeaa, sillä usein siihen liittyivät lapsiuhrit ja kalmantaiat. Maasta kohoavista, hämärässä kuultavista aarteista on uskomuksia ja puheita ympäri Suomea.

Lemmennostatusta ja raamatullisia ihmeitä

Juhannusyö oli ennen kaikkea lemmentaikojen yö. Jotkut neidot keräsivät kastepisaroita kukkivilta kedoilta liinaan, jolla sitten pyyhkivät kasvojaan. Kaste näet kaunisti kasvot poikamiehille mieluisiksi. Uskaliaimmat heittäytyivät alastomina ruispeltoihin saadakseen voimallisesta kasteesta kaiken irti lemmennostatuksessa. Lisäksi kaste paransi kaikki ihosairaudet siinä kieriskelevältä.

Lemmensauna oli täynnä tuoreen vihdan ja kukkien tuoksua. Nukkumaan käydessä käytettiin monenlaisia konsteja, jotta nähtäisiin unessa se oikea. Tyynyn alle sujautettiin kaikenlaista nelilehtisestä apilasta virsikirjaan ja kuparirahaan. Kääntämällä vasemman jalan sukan nurin päin ennen nukahtamista saattoi myös nähdä unessaan tulevan puolisonsa.

On myös uskottu, että juhannusyönä vesi muuttui hetkellisesti viiniksi. Luonnonviiniä sai maistaa, jos osasi olla valppaana.

Kelien ennustusta luonnonilmiöistä

Varsinaisena juhannuspäivänä ennustettiin lähinnä säätä: Esimerkiksi jos aurinko nousi selkeälle taivaalle juhannusaamuna, tuli hyvä vuosi. Sade povasi märkää mutta muuten hyvää loppukesää. Juhannusyön tuuli vei hyvän marjasadon mennessään. Savossa juhannuksena kukkivasta pihlajasta ennustettiin rukiin olevan valmista korjattavaksi jo Jaakon päivänä.

Kehtaako siis joku vielä väittää, että ennen vanhaan juhannusta ei olisi osattu viettää? On hauskaa huomata, kuinka yöttömän yön juhlastamme on osattu ottaa kaikki ilo irti taikoineen ja uskomuksineen. Jännitystä on siis varmasti piisannut.

Miten olisi vaikkapa tuleva juhannus entisten aikojen tyyliin?

 

Kesäiset sudenkuopat

Kesä kimaltelee edessämme kolmen kuukauden mittaisena äärettömyytenä. Ilon kiljahdukset täyttävät katukuvan, ja nostalgiset mainokset pyörivät televisiossa. Villityksen keskelle kätkeytyvät myös kesäiset pettymykset. Useat nuoret jäävät ilman opiskelupaikkaa ja kesätöitä. Ihmissuhteet…