Arvoisa ministeri ja 4H-säätiön edustajat, arvoisat muut stipendiaatit ja kutsuvieraat. Haluan kiittää kaikkien stipendiaattien puolesta 4H-säätiötä myönnetyistä stipendeistä, kuten myös tästä hienosta tilaisuudesta. Haluan myös kiittää kaikkia yhdistysten toimihenkilöitä ja 4H-toiminnassa mukana olevia, jotka ovat olleet osana matkaamme tukemassa meitä.
Meillä jokaisella on oma polkumme tässä järjestössä. Polun varrelta mukaamme on tarttunut monia asioita: kokemuksia, oppia ja ystäviä. Tänään mieleen palautuvat monet muistot, sattumukset ja kokemukset. Minun polkuni alkaa 4H-kerhosta kotipaikkakunnaltani Pirkanmaalta. Kerhoon liittyessäni 11-vuotiaana en tiennyt, että tulisin myöhemmin kohtaamaan satoja lapsia ollessani itse ohjaajana kerhoissa ja kesäleireillä. En tiennyt, että kaikki tuo kokemus tulisi vaikuttamaan aikuisuuden ammattiin asti, ja päätyisin opiskelemaan kasvatustieteitä Helsingin yliopistoon.
Vaikka 4H-polkuni alkaa pienestä kunnasta, tarinaan liittyy vahvasti kansainvälisyys. Lähdin ensimmäisen kerran 4H:n matkassa Suomen ulkopuolelle ollessani 13-vuotias. Tuolloin osallistuimme kerhosta tutun ystävän kanssa kansainväliselle leirille Virossa. En oikeastaan osannut englantia juurikaan, mutta se ei menoa haitannut. Tekemällähän sitä oppii!
Myöhemmin osallistuin usealle kansainväliselle leirille, lähdin 4H-vaihtoon ja olen itsekin järjestänyt erilaisia vaihtoprojekteja. Joka kerta matkaani on tarttunut uusia ystäviä, tarinoita kerrottavaksi sekä ripaus itseluottamusta. On tultu melkoinen matka siitä, kun en meinannut uskaltaa mennä kerhoon ensimmäistä kertaa ja olisin jäänyt mieluummin kotiin, kun en tuntenut kerhosta entuudestaan ketään. Nyt voi todeta, että ihan hyvä että tuli mentyä. Moni asia voisi olla toisin ammatinvalinnasta alkaen, jos ei olisi tullut lähdettyä kerhoon tai ensimmäiselle kansainväliselle leirille.
Matkaan kuuluu kuitenkin myös haasteita, ja jonkinlaisia haasteita on varmasti tullut meidän jokaisen 4H-polulla vastaan. Tällä hetkellä koko yhteiskunnassamme eletään erikoisia aikoja. Sota, ilmastokriisi ja epävarmuus tulevasta ovat monen lapsen, nuoren ja aikuisenkin mielessä. Lapset ja nuoret tarvitsevat toivoa tulevasta näiden epävarmojen aikojen keskellä. Meidän on tärkeää kohdata toisemme ja huolehtia toisistamme.
95-vuotiaan järjestömme arvot, neljä H:ta, ovat tärkeämpiä kuin kenties koskaan aiemmin. Vaikeina aikoina voimme ajatuksissamme palata näihin toiminnan perustana oleviin arvoihin. Tässä ajassa tarvitsemme harkintaa, harjaannusta ja hyvinvointia, ja ennen kaikkea hyvyyttä ja ihmisten välisiä kohtaamisia.
Minulla on ollut mahdollisuus kohdata uusia ihmisiä, minulle uusia kulttuureja sekä tulla itse kohdatuksi 4H-harrastuksessa, ja olen tästä kaikesta valtavan kiitollinen 4H-järjestölle. Toivon, että mahdollisimman moni lapsi ja nuori voisi kokea saman. Toivon, että voimme yhdessä rakentaa toivoa valoisasta ja kestävästä tulevaisuudesta.
Kiitos.
Iiristiina Heinonen, Pääkaupunkiseudun 4H-yhdistys