Luimme myös hänen kirjeensä moneen kertaan, jotta varmasti ymmärsimme, mitä hän kirjoitti. Lisäksi mietimme, mitä voimme tehdä yhdessä vaihtarin kanssa ja ehkä hiukan vaihtelimme omien tyttöjen huoneiden paikkaa.
Meillä on maatila Kotkassa. Suurimman osan ajasta vietimme Tuusulassa. Meidän maatila on pieni viljatila, mutta täysin toimiva. Maatilalla Lucy auttoi puuhommissa, halkomiskoneella. Hän ajoi (tai opetteli) elämänsä ensimmäistä kertaa traktoria. Muuten emme Lucyä maataloushommilla vaivanneet, hän oli enemmän meille vieras. Vaihdon tarkoitus ei kuitenkaan ole saada lisäapu maatilan hommiin.
Kävimme myös maatalousnäyttelyssä Okrassa. Siellä Lucy tapasi toisen vaihtaritytön Walesista ja he kiersivät jonkin aikaa kahdestaan siellä. Lisäksi vierailimme ystäviemme maitotilalla Kotkassa. Sekin vierailu oli todella onnistunut. Nämä vierailut liittyivät maalaiselämään.
Lucyn kanssa kävimme mm. Korkeasaaressa, serkun rippijuhlissa, vuokrasimme mökin pariksi yöksi Mäntyharjulta (hän sai uida järvessä, joka on harvinaista Walesissa), lisäksi tutustuimme Kotkan hienoihin puistoihin (Sapokkaan, Karhulan jokipuistoon, Keisarilliseen kalastusmajaan). Hän kävi vanhimman tyttömme kanssa kauppakeskus Jumbossa. Tällaisia isoja kauppakeskuksia Walesissa on vähän. Kysyimme Lucyltä, mitä hän halusi tehdä tai mitä ei. Linnanmäki kuului jälkimmäiseen joukkoon, sillä Lucy ei siitä niin innostunut. Lucy oli viimeistä päivää, kun kaksostyttöjen 10-vuotiset synttärit olivat heinäkuussa. Talo oli täynnä väkeä ja Lucy keskusteli tottuneesti kaikkien kanssa. Lisäksi Lucy myös kokkasi meille Walesin yhtä perinneruokaa sekä leipoi walesilaisia pannukakkuja, joka paistettiin pannulla. Hän ihastui suomalaiseen pullaan ja hän otti sitä jopa Walesiin mukaan. Samoin lakritsaa ja paljon suomalaista Fazerin sinistä suklaata päätyi matkalaukkuun lähtiessä kotiin.
Meillä kaikki meni erinomaisesti Lucyn kanssa. Ei ollut ongelmia ja hän oli todella joustava ja iloinen sekä aktiivinen. Hän tuli hyvin toimeen kaikkien kanssa sekä oman perheen että muidenkin kanssa, jotka hän tapasi, meidän kaksivuotiaamme Liisakin tykkäsi hänestä ja Lucy Liisasta. Kielenkään kanssa ei ollut ongelmia, koska englannin kieli sujui puolin kuin toisin. Niinpä meillä oli paljon keskusteluita, koska hänen kanssaan oli helppo jutella. Lisäksi hän ymmärsi jo puolesta sanasta ja antoi anteeksi kielestä johtuvat virheet.
Voisi sanoa, että kävi niin hyvä tuuri, että saimme tällaisen vaihtarin. Meillä on ollut muitakin vaihtareita, mutta kukaan heistä ei ole ollut yhtä positiivinen ja aktiivinen kuin Lucy. Näin ollen tiedämme, että vaihtareita on todella joka lähtöön.
Vaihtarista sai tietoa riittävästi jo ennen hänen tuloaan. Meille jäi hyvä mieli tästä vaihtarista. Saimme ikuisen ystävän, kielitaitomme karttui ja meillä oli hauskaa. Myös vaihtari oppi paljon asioita Suomesta ja suomalaisuudesta. Hauskana kommenttina sanottakoon, että Angry Birds oli tuttu juttu Lucylle, mutta vasta täällä hän oppi, että sen on luonut suomalainen.
Suosittelen vaihtaria kaikille, jotka vähääkään haluavat tutustua muihin kulttuureihin ja ovat kiinnostuneita vieraista maista. Tämä on myös oiva tapa hiukan kartuttaa kielitaitoa. Lisäksi 4H-vaihtarit eivät ole pitkää aikaa, jos vaikka vaihtari onkin vähän erilainen kuin olisi toivonut.
Ulla & Pekka Jernberg, Tuusulan 4H-yhdistys