Tarinoita 4H-vaihdosta: Sveitsiläisiä tapoja ja perinteitä

Tarinan on kirjoittanut 18-vuotias Viola Pynnönen Konneveden 4H-yhdistyksestä.

”Sain inspiraation lähteä Sveitsiin IFYE-vaihtoon koko lapsuuteni ajan 4H-vaihtoperheenä olemisen näkökulmasta ja omien vanhempieni vaihtokokemuksista. Valitsin Sveitsin kohdemaaksi kiinnostuksesta vuoristoon, maatiloihin, Sveitsin kulttuuriin, maatilojen tuotantoon ja jatko-opintoja koskien. Olin Sveitsissä 15.6.-2.8. välisen ajan.

Lennon laskeuduttua Zurichiin noudin omat tavarani ja minua oli vastassa koordinaattori Manuela, joka oli suuri tuki koko matkan ajan. Kun pääsin lentokentältä ensimmäiseen perheeseeni, olin tietysti jännittynyt, mutta samalla todella tyytyväinen. Ehdin olemaan viikon ensimmäisessä perheessäni ennen organisoitumisviikonloppua. Viikonloppuna tutustuin uusiin ihmisiin ja sain laajan verkoston uusia ystäviä. Viikonlopun jälkeen sain myös seuraavana viikonloppuna mahdollisuuden päästä viettämään iltaa Sveitsiläisen Land Jugend -ryhmän kanssa ja kävimme yhdessä kiipeilypuistossa sekä syömässä.

Ensimmäisessä perheessä koin paljon perinteisiä asioista Sveitsissä ja pääsin elämään lähellä vuoria. Perheen kaksi tyttöä kävivät vielä koulussa, koska kesäloma alkoi vasta neljän viikon päästä, kun minun piti vaihtaa jo perhettä. Siksi he eivät olleet kotona paljoa, mutta vietimme illat yhdessä usein pelaten Unoa ja hoitaen maatilan eläimiä. Vaihdon aikana pääsin kertomaan paljon Suomesta ja näyttämään kuvia kotialueestani, mikä oli todella tärkeää minulle.

Olin ensimmäiset neljä viikkoa Huttenissa. Autoin perhettäni muun muassa heinänteossa, hunajantuotannossa, kanojen ja ankkojen ruokinnassa, ruoanlaitossa, kodinhoidossa ja navetalla. Opin paljon sveitsiläisistä tavoista ja normeista, kuten että jotkut syövät illalla seitsemän maissa päivällisen, joka on käytännössä juustoa ja leipää. Uusien tapojen kokeminen oli yksi parhaista tavoista kokea arkea perheissä. Pääsin myös käymään perheen tyttären mukana hänen koulullaan kahdella oppitunnilla ja oikeasti kokemaan ja näkemään, millaista opiskelu on. Pääsin käymään perheen isän mukana tämän työpaikalla sveitsiläisessä koulussa Strickhoffissa, jossa hän pitää oppitunteja. Koulukeskuksella opiskelee agrologeja, kemistejä, eläinlääkäreitä, biologeja sekä tulevat maatilan pitäjiä.

Noin neljän viikon jälkeen perhe vei minut seuraavan perheeni luokse. Vietimme yhdessä iltaa, jonka jälkeen perhe lähti takaisin Huttenia kohti ja minä jäin Liebensbergiin seuraavan kolmen viikon ajaksi. Perheen lapsilla oli juuri alkanut kesäloma, ja vietin kaikki päivät lasten kanssa auttaen perhettä arjessa. Samaan aikaan oli meneillään tilan puinnit ja pääsin myös näkemään peltojen tuotannon sekä olemaan puimurin kyydissä. Yhtenä iltana olin myös oman koordinaattorini kanssa käymässä Stein am Rhein -nimisessä kylässä ja kävimme yhdessä piknikillä ja uimassa. Halusin ennen viimeistä viikkoa myös tavata oman koordinaattorini viimeistä kertaa vaihdon aikana ja kiittää tuesta vaihdon aikana.

Puinnit ja paalien teko kesti noin kaksi ja puoli viikkoa, jonka jälkeen lähdimme neljä päivää kestävälle lomalle. Pääsin olemaan osana perheen perinnettä kesällä käydä vaellusretkellä monessa paikassa neljässä päivässä. Vietin kolme yötä perheen tyttöjen kanssa teltassa vuoristonäkymällä. Teimme vaelluksia ja teimme usein piknik-ruokailuja. Retki oli yksi kohokohdista reissun aikana. Perheen lapset pitivät minusta paljon ja eivät halunneet että lähtisin ollenkaan takaisin.

Viimeinen päivä, jonka vietin kokonaan perheen kanssa oli ensimmäinen elokuuta. Se on myös Sveitsin niin sanottu syntymäpäivä. Pääsin näkemään huikeita perinteitä ja juhlistamaan tärkeää juhlaa ennen lähtöäni. Viimeisenä päivänä autoin talon siivoamisessa sekä ruoanlaitossa, lounaan jälkeen alkoi matkani kohti lentokenttää ja illalla olin laskeutunut Suomeen.”