”Hei!
Nimeni on Amelie Wallén ja olin vaihdossa Sloveniassa kolmen viikon ajan. Ulkomailla oleskeluni aikana sain kokea paljon uusia asioita. Pääsin majoittumaan kolmen eri isäntäperheen luona vaihdon aikana, ja vietin noin viikon kunkin perheen luona. Kahden perheen talot sijaitsivat suhteellisen lähellä Celjen ja Žalečin kaupunkeja, kun taas yksi oli Trbovljessa.
Saavuin Ljubljanan, Sloveniaan 17. kesäkuuta. Aluksi olin yllättynyt siitä, kuinka paljon peltoja siellä oli, ja suurin osa niistä oli humalapeltoja. Minä ja toinen suomalainen vaihto-oppilas tunsimme aluksi pientä jännitystä, kun meidät vietiin ensimmäisen isäntämme luokse. Hänellä oli suurin tila kaikista tiloista, joissa asuimme. Tilalla oli paljon lehmiä, kanoja, sikoja ja muita eläimiä, kuten kissoja, kaneja ja koira.
Täällä saimme auttaa navettatöissä ja muissa pihatöissä. Kanssani oli toinen IFYE-vaihto-oppilas Tiuhti, sekä Romana, joka oli vaihto-oppilas Ranskasta. Pidin todella heidän seurastaan, ja oli mukavaa etten ollut ainoa, joka ei ollut slovenialainen. Tulimme hyvin toimeen ja teimme joskus pieniä seikkailuja työn ulkopuolella, kuten vierailimme ensimmäistä kertaa Celjen kaupungissa ja tutkimme Celjen vanhaa linnaa. Viikon kuluttua oli aika ZSPM-maatilapeleille, joihin kaikki IFYE:t osallistuivat. Oli myös aika vaihtaa isäntäperhettä.
Toinen isäntäperheeni oli Taborissa. Tämä oli taloista ainut, jossa ei ollut maatilaa. Täällä sain asua yhdessä Tiuhdin kanssa. Oli mukavaa tutkia Sloveniaa enemmän ja nähdä maan suosittuja kohteita nyt, kun ei ollut maatilaa hoidettavana. Tjašan kanssa pääsimme käymään Bled-järvellä, tutkimaan Ljubljanaa ja myös muita lähellä heidän kotiaan sijaitsevia kohteita. Viikon aikana matkustimme Tiuhdin kanssa yksin junalla ja bussilla Mariboriin, Slovenian toiseksi suurimpaan kaupunkiin. Siellä vietimme koko päivän tutkien kaupunkia ja nähden esimerkiksi maailman vanhimman viiniköynnöksen. Isäntäperheemme oli lämmin ja vastaanottavainen, joten minusta ja toisesta IFYE:stä tuntui haikealta lähteä.
Viikon kuluttua oli jälleen aika vaihtaa isäntäperhettä viimeisen kerran. Kuten viimeksi, minut ja toinen suomalainen vaihto-oppilas sijoitettiin samaan perheeseen. Tämä talo sijaitsi lähellä Trbovljea. Tällä isäntäperheellä oli myös maatila, mutta paljon pienempi kuin ensimmäinen tila, jossa asuimme. Täällä oli lehmiä kuten ensimmäiselläkin tilalla, mutta nämä olivat lihakarjaa, joten ne eivät tarvinneet yhtä paljon hoitoa kuin ensimmäisen tilan lypsylehmät. Täällä saimme seuraksemme myös taiwanilaisen IFYE-vaihtarin Elvisin. Me kolme saimme auttaa pihatöissä ja työskennellä eri pelloilla. Meistä kolmesta tuli hyviä ystäviä ja jälleen kerran oli mukavaa olla ihmisten kanssa, jotka osasivat yhtä vähän sloveenia kuin minäkin.
Viikon kuluttua, 6. heinäkuuta, oli aika viimeisille maatilapeleille. Kaikki IFYE:t kokoontuivat viimeisen kerran (ainakin oman oleskeluni aikana). Kilpailimme kahdessa joukkueessa ja vietimme koko päivän tapahtumassa. Tapahtuma oli lauantaina ja lähdin Sloveniasta seuraavana maanantaina. Oli outoa sanoa hyvästit muille vaihto-oppilaille, sillä tuntui siltä, että meistä kaikista tuli hyviä ystäviä niin lyhyessä ajassa. Seuraava päivä kului nopeasti pakkaamisen parissa.
Maanantaina sekä minä että toinen suomalainen vaihto-oppilas lähdimme Sloveniasta. Se tuntui hyvin haikealta, ainakin minusta. Olin onnellinen päästessäni kotiin pitkän ajan jälkeen, mutta oli myös hyvin surullista jättää kaikki uudet ihmiset taakseni. Siitä huolimatta minulla on erittäin onnellisia muistoja vaihdostani ja tulen aina vaalimaan niitä.
Toivon, että pääsen tulevaisuudessa jälleen vaihtoon.
Amelie”
