Josefiina Kavander aloitti kerhon ohjaamisen ollessaan seitsemännellä luokalla. Hän muodosti ohjaajaparin yhdessä ystävänsä kanssa. He pitivät Paimio-Sauvon 4H-yhdistyksessä Korpelan 4H-kerhoa kahden vuoden ajan. Hän on toiminut ohjaajana myös Marjaniemen kesäleirillä, jolla hän suoritti kerhonohjaajan kurssin.
”Äitini piti kerhoa, kun aloitin itse kerholaisena. Tämän jälkeen siskoni jatkoivat saman kerhon ohjaamista. Olin tavallaan kasvanut siihen ajatukseen, että seuraavaksi on minun vuoroni.”
Pienellä paikkakunnalla kerholaiset olivat ennestään tuttuja, osa jopa Kavanderin omia sisaria ja naapureita. Keskimääräinen osallistujamäärä oli noin neljä kerholaista. Pieni ryhmäkoko mahdollisti monia asioita ja oli helposti hallittava nuorille ohjaajille.
”Kerho oli yleiskerho. Meillä oli aina kiva meininki ja kivaa tekemistä. Teimme sellaisia juttuja, joita olisin muutenkin tehnyt vapaa-ajallani, kuten leivoimme ja askartelimme. Samalla sain viettää aikaa kaverini kanssa.”
Kommellukset kuuluvat asiaan
Ohjaajapari sai 4H-yhdistyksen toiminnanjohtajalta apua hankintoihin ja tarvittaessa ideointiinkin. Kaverukset viettivät paljon aikaa yhdessä myös kerhon ulkopuolella ja kerhokerrat suunniteltiin siinä ohessa.
Kerhon ohjaaminen antoi Kavanderin mukaan enemmän kuin pelkkänä kerholaisena oleminen. Sai itse ideoida kertoja, tutustua materiaaleihin sekä hyvän koulutuksen ohjaamiseen.
”Meillä oli työnjako, jossa kaverini hoiti leivonnan ja minä askartelun. Kumpikin hankki myös tarvitsemansa materiaalit. Meillä oli kotona käsityökirjoja, joista hain inspiraatiota. Hyödynsimme paljon myös TOP-tehtäväpankkia.”
Isompiin hankaluuksiin eivät Kavander ystävineen törmänneet kerhoa ohjatessaan. Toisinaan haasteita tuotti se, että kerholaisia oli niin vähän. Kerran osallistujia olisivat olleet vain Kavanderin oma pikkuveli ja naapurin lapset. Kerhokerta vaihtui silloin yhteiseen elokuvailtaan.
Kommelluksia sen sijaan saattoi sattua. Se kuuluu asiaan ja opettaa niin ohjaajia kuin kerholaisiakin kääntämään häviöt voitoiksi.
”Kerran leivoimme kerhossa rahkapiirakoita, eivätkä ne hyytyneet ollenkaan! Niistä tuli aivan hirveän näköisiä ja valuvia, mutta ne maistuivat silti hyvältä. Yritin vakuutella kerholaisia, että ensi kerralla varmasti onnistumme. Ja makuhan on kuitenkin tärkein.”
Ohjaaminen oli opettavaista – ja ennen kaikkea hauskaa
Kavanderin mukaan kerhon ohjaaminen oli luonteva jatkumo hänen omalle kerhouralleen. Kerholaisena ei aina saanut omia toiveita läpi, mutta ohjaajana saat toteuttaa kaikki omat ideasi.
”Kannattaa muistaa, että yhdistyksen apu on aina käytettävissä. Ohjaajana saattaa yllättyä siitä, kuinka paljon materiaaleja askartelemiseen tarvitaan. Usein 4H-yhdistyksellä on kuitenkin jo valmiiksi paljon kaikkea mitä voi hyödyntää ja mistä voi saada ideoita kerhokertojen suunnitteluun.”
Tärkein syy ryhtyä ohjaajaksi ovat kuitenkin itse kerholaiset.
”Meillä oli kerhossa paljon lentäviä lauseita ja omia läppiä. Oli myös eräs noppapeli, jota pelasimme esimerkiksi odottaessamme pipareiden valmistumista. Kutsuimme peliä pulinaboksiksi, sillä siinä oli tavoitteena kehittää omia tarinoita. Nauroimme aina aivan kippurassa, kun tuli niin hyviä tarinoita.”
Uudestaan kerhonohjaajaksi?
Kavander kokee, että kerhonohjaajana hankituista taidoista on ollut hyötyä myöhemminkin. Tärkeimmiksi taidoiksi hän listaa johtamistaidot ja toiminnan ohjaamisen. Niille on ollut käyttöä muun muassa lastenhoitokeikoilla sekä korkeakoulussa tutorina toimiessa.
”En sulje pois sitä mahdollisuutta, että aloittaisin joskus uudestaan kerhonohjaajana. Opiskelen nykyään metsäalaa ja voisi olla kiva päästä ohjaamaan esimerkiksi Metsäsalapoliisit-teemakerhoa.”
Kavander haluaa rohkaista kerhon ohjaamista harkitsevia. Se on hänen mukaansa hauska ja opettavainen harrastus. Kerhonohjaajana toimiessa tarttui mukaan myös uusia ystäviä.
“Kerhonohjaaja ja leirinohjaaja -koulutuksissa sai tutustua muihin ohjaajanuoriin. Ohjaajina on monenlaisia ihmisiä erilaisilla harrastuksilla ja mielenkiinnonkohteilla, mutta 4H-toiminta toi meidät yhteen. Ohjaajatoiminta laajensi kaveripiiriäni oman paikkakunnan ulkopuolelle. Olen saanut monta kaveria kursseilta ja edelleen useamman vuoden jälkeen on kiva välillä kuulla mitä he tekevät.”
Kuinka päästä ohjaajaksi
Suositut 4H-kerhot alkavat koulukauden alkaessa. 4H-kerhot on suunnattu 6–12-vuotiaille. Tarjolla on erilaisia teemakerhoja, joissa tekeminen keskittyy tietyn aiheen, kuten luonnon, ruuan tai kädentaitojen ympärille. Lisäksi on monitoimikerhoja, joissa on paljon tilaa lasten omille ideoille ja toiveille.
4H-kerhojen ohjaajiksi etsitään nuoria ja aikuisia vapaaehtoisia. Apuohjaajaksi voi päästä, kun on täyttänyt 13 vuotta, ja silloin apuohjaaja toimii aikuisen kerhonohjaajan kanssa. Omaa kerhoa voi päästä ohjaamaan yksin tai parin kanssa 15-vuotiaana. Alaikärajat vaihtelevat hiukan kerhosta ja 4H-yhdistyksestä riippuen.
Hyvä kerhonohjaaja on innostunut kerhostaan ja viihtyy lasten ja nuorten kanssa. Kerhonohjaaja kantaa päävastuun kerhon kokoontumisista, vastaa kerholaisten tekemisistä ja toimii roolimallina heille. Ohjaajat saavat koulutuksen tehtävään. Lue lisää ja löydä lähin 4H-yhdistyksesi.