Meillä on pieni emolehmätila, joka kesäisin työllistää melko vähän laidunkauden vuoksi. Näin ollen vaihtarin kokemus maatilantöistä jäi muutamaan heinänpaalauskertaan. Tosin veimme hänet heinänseivästyskisoihin! Jessie oli vaikuttunut, mutta totesi, ettei ollut hänen hommaansa. 🙂
Ensimmäisenä iltana Jessie pääsi uimaan ja saunomaan. Uinut hän oli toki aikaisemminkin, mutta oli ensimmäistä kertaa saunassa. Edes jääkylmältä tuntunut järven vesi ei häntä pelottanut, ei myöskään kuuma sauna. Saunan lauteilla vierailun edetessä vaihdoimme ajatuksia, tunnelmia, kaikkea sitä, mitä läheisen ystävän kanssa jutellaan.
Jessie oli hyvin huumorintajuinen, niinpä päätimme opettaa hänet ”maan tavoille”. Kävelylenkillä sääntönä oli, ettei hymyillä ja vastaantulijoita tiirataan pitkään ja tarkasti ja sitten, jos havainnot tukevat olettamusta, tervehditään. Jessie oli todella hidas oppimaan, hänen valloittava hymynsä pilasi yrityksen jos toisenkin.
Toinen tavoitteemme oli saada Jessie puhumaan suomea. Iltaisin oli oppitunnit, opettajana toimi mieheni. Sanalista oli kattava aina ruokasanastosta astiastoon ja tervehdyksiin. Nämä sanat Jessie oppi ilmiömäisen nopeasti. Pitikin oppia, sillä seuraavana aamuna aamupalaa syödessä oli tentti edessä olevista raaka-aineista.
Kuvassa Kolilla
Kilpailuhenkeä meissä virtasi sen verran, että otimme uusiksi Suomi-Kanada- jääkiekon MM-ottelun. Tulokset eivät olleet yhtä hiveleviä kuin aikaisemmin keväällä.
Jessie pääsi tutustumaan Kolin kansallispuistoon ja kauniiseen Paalasmaan saaristoon. Myös pienen paikkakuntamme iltatorille ja nähtävyyksiin. Hiekanveiston SM-kilpailut ajoittuivat sopivasti Jessien vierailuun.
Hauskinta ja surkuhupaisinta oli kuitenkin Jessien kohdatessa paikallisen toimittajan, joka olisi ollut halukas kuulemaan Jessien mielipiteen, mikä häneen oli paikkakunnalla tehnyt vaikutuksen. Jessien väisti kysymyksen, mutta myöhemmin kertoi, ettei muistanut paikkakunnastamme muuta kuin hautausmaan ja Tokmannin. Siinä sitten jalat ristissä olimme tikahtua nauruun.
Jessie oli meidän ilo, hänen kanssaan jaetusta elämästä on vaikea sanoa mitään hankalaa. Olisimme kovasti toivoneet Jessien suunnitelman palata tänä kesänä toteutuvan, mutta koronan vuoksi se jäänee. Vaihtarikokemus opetti, ettei maa tai etäisyys erota, sielun siskon voi löytää milloin ja mistä vain.
Saimme hyvin ja riittävästi tietoa vaihtarin tuloon, täällä oloon ja lähtöön liittyen, kaikki pelasi hyvin yhteen. Suosittelemme lämpimästi vaihtaritoimintaa toisillekin perheille. Se on erinomainen tapa tutustua uusiin ihmisiin ja kieleen.
Anu & Osmo Sirviö, Pielisen 4H-yhditys